2.luento

Johtamisen perusteet luento 2 

Luennolla käsiteltiin aluksi innovaation käsitettä ja siihen liittyvää teoriaa. Keskustelimme eri innovaatioista ja niiden syntymiseen vaikuttavista asioista. Keskusteluissamme nousi esille patentin merkitys innovaatioiden kehittämiseen liittyen. Patentit turvaavat toisaalta uuden tuotteen keksijälle ja kehittäjälle oikeuden kattaa tutkimukseen ja kehittämiseen käytetyt kulut, mutta toisaalta patenttiverkko varsinaisen tuotteen ympärillä vaikeuttaa muita toimijoita jalostamaan olemassa olevaa ideaa pidemmälle. Innovaatiojohtaminen oli keskustelun aiheena ja luento todella antoi uusia näkökulmia asian tarkasteluun. Luennolla näytetty video nosti esille kuluttajien merkityksen innovoinnissa. Kuluttaja tulisi mieltää enemmänkin aktiivisena kuin passiivisena toimijana. Eli kuluttajaa ei tulisi nähdä vain hyödykkeiden vastaanottajana, vaan aktiivisena toimijana tuotteen kehittämisessä ja jalostuksessa. Esimerkiksi monet suuret keksinnöt ovat tulleet markkinoille juuri kuluttajien toimesta. Videolla kerrottiin, että sanomalehtien toimituksissakin asia on huomattu kuluttajien osallistumishalukkuus. Monet lukijat lukivat suureksi osaksi yleisökirjoituksia, ja ottivat kantaa juuri samaisiin keskusteluihin.
¨To be a leader is a huge moral responsebility because executive leadership can easily overwhelm reason¨ (Clegg, Kornberg ja Pitsis, 2008) Luennolla käsiteltiin myös tottelevaisuutta ja johtajan roolia sen aiheuttajana. On hurjaa ajatella, mitä kaikkea ihminen voi auktoriteetin alla tehdä. Natsisaksan aikaan Hitler sai johtamiskäyttäytymisellään vaikutettua miehiin ja naisiin niin suuresti, että he tekivät kauheuksia, eivät oikeasti sitä halunnetkaan. Siksi johtajien on tiedostettava auktoriteettinsa ja välttää ristiriitojen muodostamista alaistensa omien arvojen ja johtajan käskyjen välillä. Asia on kiinnostanut monia tutkijoita ja yksi näistä monista oli Milgram. Hän toteutti tutkimuksen, jossa tutkittiin kuinka koehenkilöt tottelevat omantunnonvastaisia käskyjä, kun joku ylempi auktoriteetti näin heitä painostaa.  Tutkimuksessa tutkittavan piti antaa sähköiskuja tuntemattomalle henkilölle väärästä vastauksesta. Tutkimuksessa yhdeksän 12:sta antoi kuolettavan sähköiskun väärin vastanneelle. Voisi luulla, että nykymaailman ihmiset eivät toimisi aivan näin, mutta koetta on uusittu ja tulos on pysynyt melko samana. Keskustelimme ryhmissä kokeesta, ja erilaisia näkökulmia tuli paljon. Mietimme muun muassa ovatko ihmiset jotka tottelivat auktoriteettia pahoja, mutta tuomiota on vaikea tehdä, sillä emme voi ymmärtää koehenkilöihin tutkimuksessa kohdistettua painetta. Moni koehenkilökin varmaan alistui esineen asemaan ja totteli käskyjä ilman suuriakaan omantunnon tuskia, sillä he vain ajattelivat toteuttavansa roolia, jonka joku kuitenkin joutuisi tekemään, elleivät he itse siihen suostuisi.
  Emme siis pitäneet ihmisiä pahoina vaan tulimme johtopäätökseen että kovaa auktoriteettia on todella vaikea vastustaa. Jos käsky tulee ns. ylemmältä taholta voi itsensä näennäisesti riisua vastuusta. Vain pieni osa ihmisistä vastusti kokeessa auktoriteettia joka antoi käskyn. Mietimme myös omaa toimintaamme tässä tilanteessa. Tilannetta on kuitenkin erittäin vaikea kuvitella ainutlaatuisten ja painostavien olosuhteiden johdosta ja selkeitä vastauksia ei oikein tullut.
 Luento sai ajattelemaan myös omia kokemuksia vahvasta auktoriteetista ja sen vaikutuksista omaan tekemiseen. Urheilussa kilpailu pelipaikoista on kovaa ja usein pelaajat joutuvat äärirajoille niin fyysisesti kuin henkisestikin. Eräässä urheiluseurassa valmentaja painosti pelaajia unohtamaan sosiaalisen elämänsä ja lisäämään harjoitustunteja. Käytös sai useita pelaajia lopettamaan harrastuksensa sekä jätti huonon kuvan seurantoiminnasta. Voimmekin pohtia onko voimakas auktoriteetin käyttäminen kaikissa tilanteissa oikeutettua. Varsinkin, kun kyse on nuorten ihmisten kanssa työskentelystä. Nuoret eivät ole tarpeeksi kypsiä kyseenalaistamaan päätöksiä ja toimimaan niitä vastaan. Tällaisella käyttäytymisellä voi olla kauas kantoisempiakin vaikutuksia. Itse ”vääryyttä” kokeneet vanhemmat voivat suhtautua seuratoimintaan edelleen negatiivisesti, eivätkä vie lapsiaan kilpaurheilun pariin.